Siirry sivulle http://www.pasikallio.com/pasinpalstat/tekstit.php

Viikko24Apt28_1-10

---

Pasin Palstat - viikko 24

”MUTTA PAAVALI RAVISTI KÄÄRMEEN TULEEN, EIKÄ HÄNELLE TAPAHTUNUT MITÄÄN” Apt.28:1-10

PAAVALI MALTAN SAARELLA

Jumalan suunnitelma toteutuu usein monen asian yhteen sattumana. Olisiko evankeliumi saavuttanut Malta-nimistä saarta, ilman Paavalia kuljettaneen laivan haaksirikkoa? Voimme nähdä kertomuksessa myös sen, että Paavali oli apostoli jokaisessa elämänsä tilanteessa. Olipa myrsky, tai hallitusmiehet hänen kimpussaan, hän oli Jeesuksen oma! Hän julisti aina kirkkauden Herran evankeliumia - kaikille luoduille!

Mitä ajattelemme suurten vaikeuksien keskellä? Annammeko masennuksen vallata mielemme ja kylvämmekö toinen toisiimme epätoivoa ja synkkyyttä? Voisimmeko Paavalin tavoin joka hetki elää uskossa ja luottamuksessa, että elämämme on täysin Herramme Jeesuksen Kristuksen ja Vapahtajamme käsissä? Elimmepä, tai kuolimme, olemme Herran omat!

Tiedän kokemuksesta, että harjoittaessamme uskoa, Jumala osoittaa kyllä ihmeellisen voimansa. Ojentautuessamne nöyrästi uskon kuuliaisuuteen - ulkoisista olosuhteista huolimatta - näemme ihmeitä ilman määrää. On uskallettava astua ulos omasta epätoivosta, omista ajatuksista ja mielipiteistä. On uskottava siihen, mitä Herra Jeesus Kristus on jo tehnyt puolestamme. Elämä uskossa avaa näkymiä eteemme, jotka ovat enemmän tämän maailman näkymiä ja ajatuksia. Voisiko usko Herraan Jeesukseen tulla elämän asenteeksi, vaikuttajaksi ja todelliseksi valoksi matkallemme? Voisiko oma ylpeys, kateus ja kunnianhimomme olle meillekin roskanarvoisia Jeesuksen tuntemisen rinnalla?

Fil.3:7-14. ”Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.”

Ajattelen usein myös omaa kutsumustani. Vastoin kaikkia odotusta ja inhimillisiä mahdollisuuksia - haluan uskoa ja luottaa siihen, että Jumala johtaa tahdossaan myös minut siihen, missä Hän johdatti näyn ja lupauksen kautta Paavalin  aina Roomaan saakka. Se työ, minkä Paavali teki, sai aikojen saatossa mittaamattoman suuren merkityksen. Ei hän ehkä osannut kuvitellakaan, mitä Pyhä Henki laittoi hänet kirjoittamaan vangittuna ollessaan. Ne tekstit antavat lohtua, opettavat ja rohkaisevat vielä nykyajankin seurakuntia - ulkoisista olosuhteistaan huolimatta! Meillä on Jumalan sana, varma ja luotettava - täysin vastaanottamisen arvoinen! Kiitos Herra Jeesus Kristus, mitä teit Paavalin kautta! Kiitos rakas Jumala, että opetit meille ja seurakunnallesi oman tahtosi sanasi kautta!

Apt.28:1. Päästyämme turvaan saimme tietää, että saari oli Malta.

”Saaren foinikialainen nimi oli Melita. Sillä saattaa olla heprealainen alkumerkitys, 'päästä pakoon'. Merirosvot hakeutuivat usein myrskyltä suojaan Maltalle.” [Novum]

2. Saaren asukkaat kohtelivat meitä tavattoman ystävällisesti. He sytyttivät nuotion ja kutsuivat meidät kaikki sen ääreen, sillä ilma oli kylmä ja oli alkanut sataa.

”Haaksirikkoutuneita, joille oli yhtäkkiä keksittävä majapaikka ja muuta huoltoa harvaan asutulla saarella, ei ollut mikään pieni joukko. 276 yllätysvierasta edellytti saaren asukkailta varsin runsaskätistä apua.” [Novum]

3. Paavali keräsi sylyksen risuja ja pani ne nuotioon, mutta kuumuus ajoi sieltä esiin kyyn, ja se kävi kiinni Paavalin käteen.

”Paavali ei pitänyt itseään liian suurena ja arvokkaana polttopuiden keräämiseen. Hän ei milloinkaan kaihtanut ruumiillista työtä. Hän on palvelevan mielen esikuva, on kysymyksessä sitten käden tai hengen työ. Hän teki kaiken luonnollisesti ja aidosti. Hänessä ei ollut vähääkään teennäisyyttä eikä mahtipontisuutta.” [Novum]

4. Kun saarelaiset näkivät käärmeen riippuvan hänen kädessään, he sanoivat toisilleen: "Tuo on varmaankin murhamies. Merestä hän pelastui, mutta kostotar ei sallinut hänen elää."

”Omaa hätään joutumista ihmetellään eikä vaikeuksia hyväksytä, mutta lähimmäisen kärsimykset on jo paljon helpompi selittää. Saarelaiset eivät ajatelleet elävää Jumalaa, vaan Dikeä eli Justitiaa, oikeudenmukaisuuden jumalatarta. Kreikkalaisen mytologian kohtalottaret eli moirat saattoivat myös vaikuttaa käsitykseen.” [Novum]

5. Mutta Paavali ravisti käärmeen tuleen, eikä hänelle tapahtunut mitään,

”Käärme ei voinut vahingoittaa Paavalia. Tapaus näyttää todeksi Jeesuksen lupauksen (Mark 16:18), jonka mukaan uskovat voivat nostaa käsin käärmeitä, eivätkä ne vahingoita heitä. Itsestään selvää pitäisi kuitenkin olla, ettei kenenkään tule noin vain ottaa käteensä myrkkykäärmettä tähän lupaukseen vedoten.” [Novum]

6. vaikka saarelaiset odottivat käden ajettuvan tai Paavalin kaatuvan äkkiä kuolleena maahan. Kun he olivat aikansa odottaneet ja näkivät, ettei Paavalille tapahtunut mitään merkillistä, he tulivat toisiin ajatuksiin ja sanoivat: "Hän on joku jumala."

”Välikohtaus on itse asiassa osoitus siitä, miten paljon ihmisillä oli mielikuvia yliluonnollisista asioista ja miten nopeasti yleinen mielipide saattoi muuttua. Ensin saatettiin olettaa koston jumalattaren puuttuvan asioihin ja rankaisevan Paavalia, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä luultiinkin rangaistavaa ihmistä itseään jumalaksi!” [Novum]

7. Lähistöllä oli maatiloja, jotka omisti Publius, saaren ylin virkamies. Hän otti meidät luokseen ja piti meitä ystävällisesti vierainaan kolmen päivän ajan. 8. Publiuksen isä makasi vuoteenomana; hänellä oli kuumetta ja paha vatsatauti. Paavali meni hänen luokseen, rukoili, pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet.

”Maltankuume on ollut surullisen kuuluisa. Paavali pyysi saada tavata sairasta. Hän sen enempää kuin kukaan muukaan Herran palvelija ei kyennyt parantamaan, mutta he välittivät Jumalan voiman sairaille. Jumala paransi Paavalin kautta.” [Novum]

9. Tämän jälkeen tulivat saaren muutkin sairaat Paavalin luo, ja he saivat avun vaivoihinsa.

”Haaksirikon seuraukset olivat paljon siunatummat kuin kukaan olisi voinut kuvitella. Tapahtumien jokainen yksityiskohta oli kuin yksi lenkki ketjussa, ja nyt oli päästy niin pitkälle, että evankeliumi aloitti voittokulkunsa saarella. Tapahtui ihmeitä ja tunnustekoja. Uutiset parantumisista leviävät yleensä nopeasti, ja Publiuksen isän tervehtyminen oli vasta alkua pitkälle ihmeiden sarjalle. Maltalla ei todennäköisesti ollut kovin paljon asukkaita, ja Paavali viipyi siellä useita kuukausia. On mahdollista, että kaikki saarella olevat sairaat saivat avun.” [Novum]

10. Monin tavoin he sitten osoittivat meille kunnioitustaan, ja kun taas jatkoimme matkaa, he antoivat meille kaikkea, mitä tarvitsimme.

”Maltalaisten kokema suuri Jumalan armo sai heissä aikaan kiitollisuutta tunnustekojen välittäjinä olleita ihmisiä kohtaan. Oikeastaan tässä sanotaan: »He kunnioittivat meitä monella kunnianosoituksella».” [Novum]

•  Tulosta artikkeli: http://www.pasikallio.com/pasinpalstat/tekstit/Viikko24Apt28_1-10.pdf

Viikko 23 Apt 27 13-44

---

Pasin Palstat - viikko 23

”...KEHOTAN TEITÄ PYSYMÄÄN ROHKEALLA MIELIN. YKSIKÄÄN TEISTÄ EI MENETÄ HENKEÄÄN…” Apt 27:13-44

Laiva joutuu myrskyyn

Epätoivo, pelko ja suuri ahdistus saattaa olla toisinaan juuri se näyttämö, jossa Jumala näyttää voimansa ja suuruutensa. Paavalin neljäs haaksirikkokokemus oli monella tapaa suuri koettelemus. Hän oli vangittuna ja inhimillisesti katsottuna niin suuressa vaarassa, ettei siitä voinut pelastua. Jos he selviäisivät myrskystä, roomalaiset sotilaat olivat velvolliset tappamaan vangit, etteivät he karkaisi. Myrsky, vartoivat sotilaat ja epätoivoinen ja sekasortoinen kauhu miesten kesken oli uhka kaikille.

Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma. Tuohon hetkeen Hän lähetti sanansa - toivon sanan siitä, ettei yksikään heistä hukkuisi. Oletko sinä saanut profetalisen lohdutuksen vaikeuksiesi keskelle? Vaikka epätoivo sumentaa näkökyvyn, piirtää nuo jumaliset lohdun sanat jo suuntaviivoja tulevalle pelastukselle.

On hyvä muistaa, että koko luomakunnan Herra on kaikkivaltias ja jos Hän on laivassamme mukana, meillä ei ole mitään hätää. Eräänä päivänä opetuslapset herättivät Jeesuksen, joka nukkui venheessä - kovan myrskyn keskellä. Samalla tavoin, myös me voimme ”herättää” Jeesuksen myrskyjemme keskellä. Saamme kääntyä pelastajamme puoleen, täysin tietäen, että Hänellä on kaikki valta!

Voimme myös asettaa luottamuksen täysin Jeesukseen. Tiesitkö, että Pietari - sen sijaan, että hän herätti Jeesuksen - olisi voinut käydä nukkumaan Jeesuksen viereen. Kaikkivaltias oli sanonut: ”Menkäämme vastarannalle.” - Sinnehän mentiin - vastustuksesta huolimatta! Rohkaiskoon nämä Raamatun kertomukset sydämiämme! Jeesus, Jumalan Poika on kanssamme - lupauksensa mukaan - päivien loppuun saakka! ”Luota sä vaan, Herran kätehen! Luota sä vaan, Herran rakkauteen! Katseesi kiinnä kultakaupunkiin - on siellä riemu loputon”.

Apt.27:13. Kun sitten alkoi puhaltaa heikko etelätuuli, he luulivat onnistuvansa aikeessaan, nostivat ankkurin ja purjehtivat aivan Kreetan rannikkoa pitkin. 14. Mutta ei kestänyt kauankaan, kun saaren yli syöksyi raju tuuli, koillismyrsky 15. Se tempasi laivan mukaansa, ja meidän oli jättäydyttävä tuuliajolle, sillä emme kyenneet nousemaan tuuleen.

”Kirjaimellisesti tässä sanotaan, etteivät he voineet »katsoa tuulta suoraan silmiin», mikä on paljon puhuva sanonta sitäkin ajatellen, että sen ajan aluksiin oli keulan molemmin puolin maalattu silmät.” [Novum]

16. Päästyämme Kauda-nimisen saaren suojaan saimme työllä ja tuskalla laivaveneen talteen. 17. Kun vene oli vedetty ylös, merimiehet ryhtyivät varotoimiin ja sitoivat köysiä laivan ympäri. Koska laiva oli vaarassa ajautua Syrtin hiekkasärkille, he laskivat ajoankkurin, ja ajelehtiminen jatkui näin.

”Köysien sitominen laivan ympäri oli äärimmäinen hätätoimi, kun pelättiin raskaassa lastissa olevan aluksen rikkoutumista sen ajelehtiessa myrskyn kourissa. Toinen varotoimi oli ns. ajelehtimisankkurin heittäminen jarruksi.” [Novum]

18. Kun rajumyrsky yhä vain ahdisti laivaamme, miehet heittivät seuraavana päivänä osan lastista yli laidan, 19. ja kolmantena päivänä he omin käsin viskasivat kaiken irtaimen kannelta mereen. 20. Moneen päivään emme nähneet aurinkoa emmekä tähtiä, ja kun myrsky yhä raivosi ankarana, menetimme lopulta kaiken toivon selvitä hengissä.

”Siihen aikaan ei tunnettu vielä kompassia, vaan oltiin täysin taivaankappaleiden varassa. Ainoastaan niiden avulla voitiin määritellä laivan sijainti.” [Novum]

21. Mutta silloin, kun emme pitkään aikaan olleet saaneet syödyksikään mitään, Paavali nousi toisten keskeltä ja sanoi: "Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisitte välttäneet nämä vastukset ja vahingot.

”Paavali ei käyttäytynyt ylimielisesti, mutta hän ei malttanut kuitenkaan olla muistuttamatta varoituksestaan (j. 10). Hän kiinnitti puheellaan kaikkien huomion itseensä. Kokemus ja hyvä merimiestaito eivät enää voineet pelastaa heitä. Ihmisapu ei enää riittänyt. Heidän ainoa mahdollisuutensa oli, että Jumala puuttuisi tilanteeseen, ja nyt oli Jumalan palvelijalla asiaa heille.” [Novum]

22. Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu.

”Koko vaarallisen matkan synkimmällä hetkellä Paavali lupaa kaikkien pelastuvan. Hänen sanojensa voi sanoa olleen "euangelion", 'hyvä uutinen' tai 'ilosanoma'. Mutta Ut:ssa evankeliumi tarkoittaa erityisesti kristinuskon sanomaa pelastuksesta.” [Novum]

23. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen.

”Paavali todisti kaikissa olosuhteissa Jumalasta, ja hänestä oli aivan luonnollista kertoa mitä oli kokenut.” [Novum]

24. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.'

”Paavalilta ei riistettäisi mahdollisuutta julistaa Jumalan sanaa Roomassa. Sitä hän oli kaivannut ja pyytänyt, ja hän oli saanut siitä lupauksen. Paavalin oli välttämätöntä mennä Roomaan, ja Jumala oli luvannut huolehtia sinne pääsemisestä.” [Novum]

25. Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu.

”Apostolin vastaus Jumalan ilmoitukseen oli täydellinen luottamus. Hänellähän ei ollut mitään syytä epäillä. Hän tunsi Jumalan lupaukset jo entuudestaan ja oli oppinut luottamaan niihin. Silloinkin. kun kaikki näytti toivottomalta, hän tiesi, ettei Jumalalle ole mikään mahdotonta.” [Novum]

26. Jollekin saarelle me vielä ajaudumme."

Haaksirikko ja pelastuminen

Apt.27:27. Tuli neljästoista yö, ja yhä me ajelehdimme Adrianmerellä. Keskiyön aikaan merimiehistä alkoi tuntua, että lähestyttiin maata. 28. He luotasivat ja totesivat syvyydeksi kaksikymmentä syltä2, ja kun he vähän ajan perästä luotasivat uudelleen, syvyyttä oli enää viidentoista sylen verran. {Syli eli levitettyjen käsivarsien väli on vajaat 2 m.}

”Luodatessaan he ymmärsivät lähestyvänsä maata. Tämä merkitsi uutta uhkaa. Nyt ei pahinta ollut myrsky, vaan karilleajon vaara.” [Novum]

29. Merimiehet pelkäsivät meidän ajautuvan karikkoihin, ja siksi he laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja jäivät odottamaan päivän valkenemista. 30. He yrittivät sitten lähteä salaa laivasta ja laskivat veneen vesille muka mennäkseen laskemaan keulasta ankkureita.

”Roomalainen upseeri ei näytä huomanneen juonta, mutta Paavali oli tarkkasilmäinen. [Novum]

31. Mutta Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotamiehille: "Jos nuo miehet eivät pysy laivassa, teidän on mahdotonta pelastua."

”Jälleen kerran Paavali pelasti tilanteen. Hän oli seurannut tapahtumia ja ymmärsi heti, että jos merimiehet lähtisivät tiehensä, muiden laivalla olijoiden olisi vaikea selviytyä pelastustoimista. Paavali väitti, että jos he lähtisivät laivasta, toiset eivät voisi pelastua. Hän ei ajatellut ensi kädessä itseään, eikä hänen tarvinnutkaan, sillä Jumala piti hänestä huolta ja oli luvannut hänen pääsevän Roomaan. Jumala oli luvannut, että kaikki pelastuisivat. Apostolilla oli samantapainen rooli kuin Nooalla. Nooan perhe pelastui juuri siksi, että se oli hänen perheensä, 1 Moos 6:8,18. Nooan arkki on ymmärretty myös tärkeäksi vertauskuvaksi kristillisen seurakunnan kannalta: »Seurakuntalaivassa» olevat pelastuvat siksi, että he kuuluvat Kristukselle (Joh 17:24). Ratkaisevaa on se, että Kristus on laivassa.” [Novum]

32. Silloin sotilaat katkaisivat veneen köydet ja päästivät sen menemään.33. Vielä ennen päivän koittoa Paavali kehotti kaikkia syömään. Hän sanoi: "Jo neljättätoista päivää te olette eläneet jännityksen vallassa ettekä ole syöneet ruoan murenta.

”Tämän pitkän paaston varsinainen syy saattoi olla pelko. Mutta Paavalin mukaan ei ollut mitään syytä epätoivoon. Heidän oli syötävä, sillä he tarvitsivat voimia pelastuakseen (j. 34).” [Novum]

34. Siksi kehotan teitä nyt syömään jotakin. Se on välttämätöntä, jos mieli pelastua. Yksikään teistä ei menetä hiuskarvaakaan päästään."

”Paavali oli varma siitä, että Jumala pelastaisi heidät, mutta hän tiesi myös, että heidän olisi itsekin ponnistettava kaikki voimansa. Nälkiintyneet ihmiset eivät ole kovinkaan vahvoja, ja he tarvitsivat voimia jaksaakseen selviytyä maihin.” [Novum]

35. Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kaikkien nähden kiitti Jumalaa, mursi leivän ja alkoi syödä.

”Kiitosrukous ja leivän murtaminen kaikkien nähden ei ollut pelkkä hyvä tapa. Se oli todistuksena läsnäolijoille ja Luukas kertoo siitä niin tarkkaan luultavasti siksi, että hänen mielestään ateriasta muodostui näin eräänlainen jumalanpalvelusyhteys, joka muistutti kristillisen seurakunnan leivänmurtamista (2:42; 20:7). Hetki oli varmasti unohtumaton niin Luukkaalle kuin muillekin. He olivat yhä myrskyävällä merellä. Heidän edessään oli vaarallinen maihinnousu, ja he tunsivat vangista uhoavan merkillisen voiman ja tasapainon, joka vaikutti heihin kaikkiin. Seuraavassa jakeessa mainittu rauhoittuminen ja vapautuminen ei ollut vain psykologista vaan myös hengellistä. [Novum]

36. Toisetkin saivat tästä rohkeutta ja rupesivat ruokailemaan.

”Kun Paavali oli antanut heille uutta toivoa pelastumisesta, heidän ruokahalunsakin palasi. He suhtautuivat tulevaisuuteen valoisammin ja uskoivat jonkin keinon kaikesta huolimatta löytyvän.” [Novum]

37. Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataaseitsemänkymmentäkuusi henkeä. 38. Kun oli kylliksi syöty, merimiehet kevensivät laivaa heittämällä viljalastin mereen.

Haaksirikko

39. Aamun valjetessa merimiehet eivät tunteneet edessä olevaa maata, mutta he huomasivat matalarantaisen poukaman ja päättivät yrittää ohjata laivan sinne. 40. He katkaisivat ankkuriköydet ja antoivat ankkurien jäädä mereen, ja kun peräsinairot oli päästetty köysistään, he nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti.

”Laivalla jännitys oli varmasti huipussaan. Paavali oli sanonut, että he pelastuisivat ja että he viskautuisivat saarelle (j.26). Jälkimmäinen lupaus näytti toteutuvan, mutta miten oli edellisen laita?” [Novum]

41. Laiva kuitenkin ajautui päin särkkää ja törmäsi siihen. Keula juuttui tiukasti paikoilleen, ja aallokossa perä alkoi hajota liitoksistaan. 42. Sotamiehet aikoivat silloin tappaa vangit, ettei kukaan pääsisi uimalla pakoon.

”Sotilaat tarttuivat aseisiinsa lähes koneellisesti. Sillä hetkellä kaikilla oli yllin kyllin ajattelemista omassa turvallisuudessaan, mutta sotilaat käsittivät, että mikäli vangit pääsisivät pakoon, he eivät enää koskaan voisi tuntea oloaan turvalliseksi. Miten paljon tämä merkillinen matka ja erityisesti sen viimeinen ateria lieneekin vaikuttanut heihin, tässä heidän sotilaskoulutuksensa ja velvollisuudentuntonsa pääsivät kuitenkin voitolle.” [Novum]

43. Sadanpäällikkö kuitenkin esti heidän aikeensa, sillä hän halusi pelastaa Paavalin. Hän käski uimataitoisten hypätä ensimmäisinä mereen ja pyrkiä rantaan

”Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten suuren vaikutuksen Paavali teki kaikkialla sekä ystäviinsä että vihamiehiinsä. Ja huomaamme, ettei aina ole helppoa päätellä, ketkä olivat hänen vihamiehiään. Hänellä oli ystäviä sielläkin missä vähiten olisi odottanut.” [Novum]

44. ja heidän perässään toisten, joko lankkujen varassa tai muilla laivan kappaleilla. Näin kaikki pääsivät onnellisesti maihin.

”Laivankappaleita ja lautoja uiskenteli haaksirikkoisten ympärillä. Tuuli vei ilmeisesti heitä maata kohti. Kaikki tapahtui luonnonlakien mukaisesti. Heidän pelastajansa oli kuitenkin Jumala. Tämä oli neljäs haaksirikko, jossa Paavali oli mukana (2 Kor 11:25).” [Novum]

•  Tulosta artikkeli: https://drive.google.com/file/d/1ybVS-cPdoD9xlW1P05jlUcxIFI9UoJBd

Viikko 22 Apt 27 1 - 12

---

Pasin Palstat - viikko 22

”...TUULI ESTI MEITÄ JATKAMASTA AIKOMAAMME SUUNTAAN…” Apt.27:1-13

 

MATKA KOHTI ROOMAA ALKAA

Toisinaan luonto ja sen tapahtumat saattavat ohjata Jumalan tahdon toteutumista uskovaisen elämässä. Raamatun ajan kertomuksissa voimme huomata aina silloin tällöin, miten meren myrskyäminen aiheuttaa pelkoa ja on pysäyttää matkanteon täysin. Joona oli erään kerran tällaisessa myrskyssä, mutta sen ajan tapahtumat liittyivät Jumalan suunnitelmiin. Samoin Jeesuksen opetuslapset olivat erään kerran myrskyn keskellä - vain siksi, että kohtaisivat koko luomakunnan Herran suuren voiman! Myrskyillä ja koettelemuksilla saattaa siis olla suurikin ja kauaskantoinen merkitys. Mikä onkaan tilanteemme tänään, voimme luottaa Jumalamme avun ilmestyvän juuri oikeaan aikaan. Saamme rukoilla Häneltä viisautta ja rohkeutta tehdä oikeita päätöksiä ja ratkaisuja, että Hänen hyvä tahtonsa pääsisi tapahtumaan elämässämme.

Apt.27:1. Kun oli päätetty, että lähtisimme meritse Italiaan, Paavali ja muutamat muut vangit annettiin Juliuksen, keisarillisen sotaväen sadanpäällikön, valvontaan.

”Ratkaisu tuntui Paavalista varmasti helpotukselta, olihan hän ollut vankina yli kaksi vuotta (24:27). Sana "meidän" osoittaa Luukkaan olleen mukana matkalla.” [Novum]

2. Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian satamiin, ja lähdimme merelle. Mukanamme oli myös makedonialainen Aristarkos, joka oli kotoisin Tessalonikasta.

”Luukas ja Aristarkus eivät varmastikaan tuolloin olleet vankeina, mutta rakkaus vaati heitä lähtemään Paavalin tueksi matkalle. Aristarkus mainitaan ensimmäisen kerran 19:29:ssä. Hän oli makedonialainen ja Paavalin työtovereita Efesossa. Hän oli ollut Paavalin mukana myös tämän matkalla Korintosta Vähään-Aasiaan (20:4). Kol 4:10:stä ilmenee, että hän oli Paavalin kanssa Roomassa, ja apostoli sanoo häntä vankitoverikseen.” [Novum]

3. Seuraavana päivänä saavuimme Sidoniin, ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa.

”Paavali iloitsi varmasti kovin päästessään tapaamaan heitä. Hän sai tavata kristittyjä veljiä seuraavan kerran vasta useita kuukausia myöhemmin saapuessaan Italian Puteoliin.” [Novum]

4. Lähdettyämme sieltä merelle purjehdimme vastatuulen takia Kyproksen suojaan, 5. jatkoimme sitten matkaamme Kilikian ja Pamfylian edustalla olevan merenselän yli ja laskimme maihin Lykian Myrassa. 6. Sieltä sadanpäällikkö löysi aleksandrialaisen laivan, joka oli lähdössä Italiaan, ja siirsi meidät siihen. 7. Useiden päivien ajan purjehduksemme sitten edistyi hitaasti, ja vain vaivoin pääsimme Knidoksen kohdalle. Tuuli esti meitä jatkamasta aikomaamme suuntaan, ja niin purjehdimme Salmonen niemen ohi Kreetan suojaan. 8. Etenimme vaivalloisesti saaren rannikkoa seuraten ja saavuimme sitten paikkaan, jonka nimi on Hyvätsatamat. Se on lähellä Lasaian kaupunkia. 9. Olimme olleet matkalla jo pitkän aikaa, paastopäiväkin1 oli ohitse, ja merenkulku alkoi olla vaarallista. Paavali varoitti toisia: {Paastopäivällä tarkoitetaan syksyllä vietettävää suurta sovituspäivää. Vrt. 3. Moos. 16:29-31.}

”Paavalilla oli paljon kokemusta merimatkoista. Hän oli joutunut haaksirikkoonkin peräti kolme kertaa (2 Kor 11:25). Sen vuoksi ei ollut mitenkään ihmeellistä, että hänet kutsuttiin neuvonpitoon, vaikka hän olikin vanki (vrt. j. 10).” [Novum]

10. "Miehet, minä tiedän, että purjehduksestamme tulee työläs ja vaarallinen. Siinä ei ole vaarassa vain lasti ja laiva, vaan myös oma henkemme."

”Paavali ei esittänyt tässä mitään profetiaa, vaan järkevän johtopäätöksen. Matkan jatkaminen näin myöhään syksyllä ei päättyisi hyvin. Paavali ilmaisi käsityksensä miehistölle ja sotilaille, tai sitten hän puhui laivaneuvostolle. Sadanpäämiehen oli joka tapauksessa ratkaistava, jatkettaisiinko matkaa (j. 11). Myöhemmin Paavali sai jumalallisessa ilmestyksessä tietää, että yksikään laivalla olijoista ei hukkuisi (jj. 22-24).” [Novum]

11. Sadanpäällikkö kuitenkin uskoi laivuria ja aluksen omistajaa enemmän kuin Paavalin puhetta.

Ei ole ollenkaan ihme, että upseeri uskoi enemmän ammattimerenkulkijoita kuin saarnamiestä ja teltantekijää. Sadanpäämiehen esiintyminen laivassa päättäjänä johtuu siitä, että alus oli nyt Rooman viranomaisten käytössä. Hän oli vastuussa vangeista ja siitä, että heidät luovutettiin oikeaan paikkaan. [Novum]

12. Kun paikkakin oli talvisatamaksi soveltumaton, useimmat olivat sitä mieltä, että oli jatkettava matkaa ja yritettävä päästä talveksi Foiniksiin, Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin.

• Tulosta artikkeli: https://drive.google.com/file/d/1xeL4WbOvQIWYHKkxVMH5X9RoEatsdMEr/

Viikko 21 Apt 26 1-32

---

Pasin Palstat - viikko 21

“OLIN FARISEUS JA ELIN SIIS USKONTOMME ANKARIMMAN SUUNNAN MUKAAN. NYTKIN OLEN TUTKITTAVANA SEN TÄHDEN, ETTÄ PANEN TOIVONI LUPAUKSEEN, JONKA JUMALA ON ANTANUT MEIDÄN ISILLEMME.” Apt.21:1-32

PAAVALIN PUOLUSTUSPUHE

Ihailen rohkeutta ja terävyyttä, mitä Paavali osoitti syyttäjiensä ja tuomariensa edessä. Vaikka hänen elämänsä oli ollut jo pitkään veitsenterällä, hänen rauhallisuutensa ja luottamuksensa Jumalan tahdon toteutumiseen oli miltei yliluonnollista. - Mietipä, jos itse olisit noissa tilanteissa! Vain yksi väärä sana, tai tuomioon johtava syytös johtaisi välittömästi kuolemaan! Millaisia sanoja muodostaisimme tuollaisissa tilanteissa? - Paavali ei perääntynyt tuumaakaan. Hänellä oli selkeä kokemus ja tietoisuus siitä, miten Jumala pelastaa ihmisen Jeesuksen Kristuksen nimen kautta. Hänen ei tarvinnut enää mielistellä ihmismielipiteitä ja käsityksiä. Hän oli kohdannut Jumalan - todellisen elämän antajan!

1. Agrippa sanoi Paavalille: "Saat puhua puolestasi." Silloin Paavali kohotti kätensä ja piti puolustuspuheen:

”Paavalin puhe voidaan jakaa kolmeen jaksoon: a) Hänen uskollisuutensa juutalaisena (jj. 2-8); b) Apostolin kutsumus (jj. 9-18); c) Kutsu lähteä pakanoiden tykö (jj. 19-23).” [Novum]

2. "Kuningas Agrippa! Olen todella onnellinen, kun saan tänään juuri sinun edessäsi puolustautua kaikkia niitä syytöksiä vastaan, joita juutalaiset ovat esittäneet.

”Hän oli iloinen siitä, että sai vihdoinkin seistä sellaisen korkean viranomaisen edessä, jolla oli sekä halua että kykyä ymmärtää asiaa. Hän iloitsi myös siitä, että sai tilaisuuden todistaa tälle Kristuksesta. Apostoli suhtautui kuninkaaseen kunnioittavasti, mutta hän ei missään tapauksessa imarrellut. Hän oli peloton, mutta ei ylimielinen.” [Novum]

3. Sinähän tunnet perin pohjin kaikki juutalaisten säädökset ja kiistakysymykset. Siksi pyydän, että kärsivällisesti kuuntelet minua.

”Rabbiinien kirjoituksissa korostetaan, että Agrippa oli hyvin perehtynyt juutalaiseen lakiin. Sana "kärsivällisesti" ilmaisee, että hän pyysi kuningasta ja toisiakin valmistautumaan pitkään puheeseen.” [Novum]

4. "Minun elämäni on alusta alkaen kaikkien juutalaisten tiedossa. He tietävät, miten minä nuoruusvuosinani olen elänyt kansani parissa Jerusalemissa.

”Sanat näyttävät viittaavan siihen, että hän oli juutalaisten keskuudessa tunnettu jo ennen uskoon tuloaan.” [Novum]

5. He tuntevat minut jo entuudestaan ja voivat todistaa - jos vain haluavat - että olin fariseus ja elin siis uskontomme ankarimman suunnan mukaan.

”Hän ei ollut vain nimellisesti fariseus, vaan hän tosiaan eli fariseuksena aivan vakavissaan. Oppinsa hän oli saanut etevän rabbiini Gamalielin koulussa (5:34; 22:3), ja kaikki, jotka tunsivat hänet siltä ajalta, saattoivat todistaa hänen sanansa tosiksi. Toisista apostoleista voitiin ehkä sanoa, että he olivat kouluakäymättömiä ja oppimattomia miehiä (4:13), mutta ei Paavalista.” [Novum]

6. Niinpä minä nytkin olen tutkittavana sen tähden, että panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala on antanut meidän isillemme.

”Jumalan kantaisille ja heidän kauttaan koko kansalle antamat lupaukset olivat hänen "toivonsa" perusta. Hän tarkoittaa luonnollisesti Messiasta koskevia lupauksia, jotka olivat nyt täyttyneet Kristuksessa. Olennainen osa niistä koski ylösnousemusta ja iankaikkista elämää, ja näiden lupausten toteutuminen oli alkanut Kristuksen noustessa kuolleista.” [Novum]

7. Yötä päivää meidän kansamme kaksitoista heimoa hartaasti palvelevat Jumalaa ja toivovat tämän lupauksen toteutuvan. Tämän toivon takia, kuningas, juutalaiset syyttävät minua. 8. Miksi teistä on niin uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet?

”Aivan varmasti hän tahtoi korostaa sanoillaan myös sitä, että Jeesus oli ylösnousemuksellaan todistanut olevansa Messias, Israelin toivon täyttymys.” [Novum]

9. "Minäkin elin ennen siinä luulossa, että minun tulee kaikin voimin taistella Jeesus Nasaretilaisen nimeä vastaan.

”Sekä Vt:ssa että Ut:ssa ’nimi’ kuvaa henkilön koko olemusta ja elämäntapaa. Kristityille Jeesuksen nimi tuli kaikkia muita nimiä tärkeämmäksi (Fil 2:9), ja se samaistettiin Jumalan nimeen.” [Novum]

10. Niin minä myös tein Jerusalemissa. Hankin ylipapeilta valtuudet ja toimitin vankilaan monia pyhiä, ja kun tuli kyse heidän surmaamisestaan, äänestin sen puolesta.

”’Ääni (psēfos)’ merkitsee oikeastaan pientä sileätä tai hiottua kiveä ("psaō", 'hangata', 'pyyhkiä'). Luultavasti äänestys suoritettiin luovuttamalla tällainen kivi. Vrt. Ilm 2:17.” [Novum]

11. Kerran toisensa jälkeen minä synagogissa rankaisin heitä ja yritin pakottaa heidät herjaamaan Jeesusta, ja ankarassa kiihkossani minä ulotin vainoretkeni oman maamme ulkopuolelle asti.

”Hän käytti todennäköisesti sekä väkivaltaa että uhkauksia. "Herjaaminen" olisi luultavasti merkinnyt sitä, että uskovat olisivat kieltäneet Jeesuksen olleen Messias tai kironneet hänet ja tunnustaneet, että hänet oli tuomittu oikeudenmukaisesti.” [Novum]

12. "Näissä asioissa minä lähdin matkalle Damaskokseen. Olin saanut siihen ylipapeilta suostumuksen ja valtuudet. 13. Mutta silloin, kuningas, minä matkaa tehdessäni puolenpäivän aikaan näin, miten taivaasta leimahti aurinkoakin kirkkaampi valo minun ja matkatovereideni ympärille.

”Jumalan kirkkaus pysäytti vainoojan. Se tapahtui keskellä päivää Paavalin ollessa hereillä ja täydessä toimessa. Ei siis voinut olla kysymys unesta tai kuvitelmasta. Apostolin kokemus Damaskon tiellä voidaan rinnastaa kuvaukseen Dan 10:4-11:ssa.” [Novum]

14. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.'

”’Tutkain’ oli terävä piikki tai sauvan kärki, jolla juhtaa hoputettiin ja ohjattiin esim. kyntäessä. Mitä enemmän eläin vastustelee, sitä tukalammaksi se tekee oman olonsa. Paavalin kokemus vainoojana oli varmasti ollut samanlainen. [Novum]

15. Minä kysyin: 'Herra, kuka sinä olet?' Herra sanoi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.

”Paavali sai kohdata ylösnousseen Kristuksen. Tästä kohtaamisesta hän kirjoittaa 1 Kor 15:8:ssa ja sanoo siinä itseään »keskensyntyneeksi». Se saattaa olla lisänimi, jota hänen vastustajansa olivat käyttäneet hänestä.” [Novum]

16. Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn.

”Paavalille Damaskon tapaus ei ollut ohimenevä kokemus, vaan hänen elämänsä voimanlähde aikaa ja iäisyyttä varten.” [Novum]

17. Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin

”Paavalin apostolinvirka alkoi hänen kääntymyksestään. Juuri tuolla hetkellä Jumala »näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa», kuten hän myöhemmin kertoo Gal 1:15-16:ssa. Herran sanat varustivat hänet edessä oleviin vaaroihin ja valmistivat häntä tuleviin kärsimyksiin.” [Novum]

18. avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.'

”Oikeastaan vain Pyhä Henki voi valaista ihmisen mielen ja avata hänen silmänsä. Ainoastaan Kristus vapauttaa ’saatanan vallasta’. Vain Jumala voi antaa meille ’perintöosan pyhitettyjen joukossa’. Jumala käyttää palvelijoitaan tässä työssä, mutta kunnia tapahtuneesta kuuluu kuitenkin yksin hänelle.” [Novum]

19. "Tämän vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä.

”Tämän taivaallisen näyn jälkeen Paavalin koko elämänasenne muuttui. Ensinnäkin hän oli nähnyt itsensä. Hän oli ennen pitänyt itseään moitteettomana fariseuksena, mutta nyt hänestä tuli Jumalan armoa tarvitseva syntinen. Näky muutti myös hänen käsityksensä lähimmäisistä. Aikaisemmin hän oli jakanut heidät kahteen ryhmään: juutalaisiin, jotka olivat lupauksen lapsia, ja pakanoihin, jotka olivat pelastuksen ulkopuolella. Nyt hän näki, että Kristuksessa kaikki olivat yhtä. Kolmanneksi hänen käsityksensä Jumalasta muuttui. Ennen hän oli nähnyt Jumalan ainoastaan Siinailta, lain vuorelta käsin. Nyt hän näki hänet Golgatalta, sovituksen paikalta käsin.” [Novum]

20. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy.

”’Kääntymys’ on välttämätön, koska kaikki ovat poikenneet pois Jumalan luota (Ps 14:3; Room 3:12). Siksi se, joka kääntyy, »tulee» Jumalan luo. Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä.» Näitä tekoja ei ihminen suorita parannuksen ohella, vaan ne syntyvät todellisen kääntymyksen seurauksena.” [Novum]

21. Tästä syystä juutalaiset ottivat minut temppelissä kiinni ja yrittivät hakata minut hengiltä.

”Erottautuminen kuuluu olennaisesti pyhityskäsitteeseen, mutta tietoisuus siitä, että Israel oli valittu kansa ja siihen liittyvä erottautuminen pakanakansoista oli monien juutalaisten kohdalla muuttunut kansalliseksi itsekkyydeksi ja uskonnolliseksi pintakiilloksi. Oli unohdettu, että valituilla oli koko maailman pelastumiseen liittyvä tehtävä.” [Novum]

22. Jumalan avulla olen kuitenkin selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille. Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta,

”Paavalin sanoista kuultaa myös vakuuttuneisuus siitä, ettei kukaan hänen vastustajistaan pystyisi tekemään hänelle mitään Jumalan sallimatta. Häntä syytettiin juutalaisvastaisesta toiminnasta. Mutta hän ei ollut milloinkaan pilkannut juutalaisten pyhiä kirjoituksia. Päin vastoin hän uskoi niihin ja kunnioitti niitä.” [Novum]

23. puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille."

”Kärsivä Messias oli juutalaisten alituisena kompastuskivenä. Siksi Paavalin oli heille julistaessaan aina tähdennettävä kahta asiaa. Hänen oli sanottava heille ensinnäkin, että Messiaan kärsiminen oli Jumalan ennalta säätämä asia, ja toiseksi että tämä kärsimään joutunut Messias oli kuolleista nousseiden esikoinen.” [Novum]

Paavali vetoaa kuulijoihinsa 

24. Paavalin näin puolustautuessa Festus sanoi kovalla äänellä: "Paavali, sinä olet järjiltäsi! Kirjaviisaus on sekoittanut pääsi."

”Apostolin puhe oli jyrkässä ristiriidassa maaherran maailmankatsomuksen kanssa, ja ehkä tämä hermostui yhä enemmän siitä, että oli antanut tällaisen miehen vedota keisariin.” [Novum]

25. Mutta Paavali vastasi: "En ole järjiltäni, arvoisa Festus. Minkä puhun, puhun totuuden ja terveen järjen mukaisesti.

”Paavali ei kiihkoillut eikä tunteillut vähääkään. Hän vetosi tosiasioihin kertoessaan uskoontulostaan, samoin julistaessaan Kristusta. "Toimi (sōfrosynē)" tarkoittaa järkeä, tervejärkisyyttä. Sana kuvaa mielentyyneyttä ja hyvää arvostelukykyä, sisäistä tasapainoa, joka pysyy vakaana kaikissa olosuhteissa. Se on hulluuden täydellinen vastakohta. Vrt. 1 Tim 2:9,15.” [Novum]

26. Kuninkaalle nämä asiat kyllä ovat tuttuja, ja siksi voinkin avoimesti puhua niistä hänelle. Yksikään niistä ei ole hänelle tuntematon, siitä olen varma - eihän tämä ole tapahtunut missään syrjäisessä kolkassa. 27. Uskotko profeettoja, kuningas Agrippa? Tiedän, että uskot."

”Puheensa päätteeksi Paavali kävi suoraan hyökkäykseen. Jos kuningas uskoi profeettoja, hänen oli uskottava myös Paavalin sanoja. Hänhän puhui vain sen toteutumisesta, mistä profeetat ja Mooses olivat ennustaneet (j. 22). Paavali vastasi itse kysymykseensä ennen kuin kuningas ehti vastata.” [Novum]

28. "Vähälläpä luulet tekeväsi minusta kristityn", Agrippa sanoi.

”Paavalin sanat tekivät kuninkaaseen voimakkaan vaikutuksen. Ei tiedetä, pääsikö Agrippa milloinkaan tämän pidemmälle tai tuliko hänestä kristittyä.” [Novum]

29. "Vähällä tai paljolla", vastasi Paavali. "Suokoon Jumala, että niin sinusta kuin teistä kaikista muistakin, jotka minua tänään kuulette, tulisi sellaisia kuin minä olen - näitä kahleita lukuun ottamatta."

”Apostolin puolustuspuhe päättyi hänen todistukseensa, ja se oli vakuuttavampi kuin parhainkaan puhetaidollinen suoritus. Hänen todistuksensa osoittaa, että hän rakasti syvästi lähimmäisiään. Hän tiesi, ettei ihminen voinut olla onnellinen »melkein kristittynä.»” [Novum]

30. Silloin kuningas nousi, samoin maaherra ja Berenike sekä koko heidän seurueensa.

”Tämä vieras mies herätteli kiusallisesti heidän omaatuntoaan, ja siksi oli parasta saada kuulustelu pian päätökseen. Agrippa oli osoittanut vankia kohtaan kiinnostusta, mutta tuskin hän oli odottanut kuulustelun päättyvän tällä tavalla.” [Novum]

31. Salista poistuessaan he puhuivat keskenään: "Tuo mies ei ole tehnyt mitään, mistä ansaitsisi kuoleman tai kahleet."

”Riippumatta siitä, miten paljon he olivat hänen puheestaan ymmärtäneet, he olivat samaa mieltä siitä, ettei tämä mies ollut rikkonut lakia.” [Novum]

32. Agrippa sanoi Festukselle: "Hänet olisi voitu vapauttaa, ellei hän olisi vedonnut keisariin."

”Oikeastaan juuri Festus oli pakottanut Paavalin vetoamaan keisariin. Se oli Paavalin ainoa mahdollisuus pelastaa henkensä. Hän oli esittänyt vetoomuksensa Festuksen uhattua lähettää hänet takaisin Jerusalemiin sen sijaan, että olisi vapauttanut hänet Kesareassa. Nyt maaherralla ei enää ollut valtaa vapauttaa eikä tuomita häntä. Apostolin edessä oleva matka oli erilainen kuin hänen muut matkansa. Mutta Paavalille kaikki matkat olivat lähetysmatkoja (23:11). Loppujen lopuksi tämäkin tapahtumien käänne oli Jumalan johdossa.” [Novum]

•  Tulosta artikkeli: https://drive.google.com/file/d/1m1sF6vL3mPqLC_KvO6faUArQDBPlNtDH

Viikko 20 Apt 25 13-27

---

Pasin Palstat - viikko 20

”...PUHUIVAT JOSTAKIN JEESUKSESTA, JOKA ON KUOLLUT MUTTA JONKA PAAVALI VÄITTÄÄ ELÄVÄN.” Apt.25:13-27

Festus kertoo Agrippalle Paavalista

Paavali oli oikeuskäsittelyn riepoteltavana ja voimme vain kuvitella, millaisia tuntemuksia hänellä oli. Pari vuotta oli vankeutta takana ja jälleen raju viha Jeesuksen Kristuksen evankeliumia vastaan nosti päätään. On, kuin olisi jokin henkivalta, joka riepotteli tuon ajan ihmisiä. Samaa voimme nähdä omassakin ajassa. Tietyistä asioista ei sovi puhua, ainakin yhä edelleen usko Herraan Jeesukseen Kristukseen synnyttää syvää halveksuntaa. Kuinka eräänä päivänä hävettääkään ja nolottaakaan pilkkaajia ja kristittyjen vainoajia - kun kaikki lopulta paljastuu ja totuus tulee esille?!

Toisinaan ihminen luulee saavansa käyttää valtaansa mielivaltaisesti. Politiikassa voi aina nähdä oman edun tavoittelemista - sen sijaan, että etsisi kansan parasta. Ihmiset, jotka olivat tuomitsemassa Paavalia, tiesivät kyllä totuuden, mutta heille oli oma kunnia, maine ja valta-asema paljon tärkeämpää, kuin totuus ja oikea tuomio.

Mietin usein Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa Paavalin elämässä - näistä ulkoisista olosuhteista huolimatta. Olisiko meillä tänään Paavalin kirjeitä luettavina, ellei hän olisi ollut vangittuna? Oliko kirjoittaminen ainut mahdollisuus julistaa koko maailmalle Jumalan Pojan evankeliumia? Joka tapauksessa saamme olla kiitollusia myös Paavalia kohtaan siitä, että hän kärsi ja kävi läpi tuskien taipaleet tuottaen siinä ohessa valtavaa hedelmää. Voisimmeko me ajatella tapahtuvan jotain tämän kaltaista elämässämme - ulkoisista olosuhteista huolimatta?

Apt.25:13-27. Jonkin ajan kuluttua tulivat kuningas Agrippa1 ja Berenike Kesareaan tervehdyskäynnille Festuksen luo. 14. Kun he viipyivät siellä useita päiviä, Festus otti esille myös Paavalin tapauksen. Hän kertoi kuninkaalle: "Täällä on muuan mies, jonka Felix on jättänyt vankeuteen. 15. Jerusalemissa käydessäni juutalaisten ylipapit ja vanhimmat esittivät syytteen häntä vastaan ja vaativat hänelle tuomiota. 16. Vastasin heille, ettei roomalaisten ole tapana jättää ketään syyttäjien armoille, vaan syytetyn on näiden läsnä ollessa saatava puolustautua syytettä vastaan.

”Näihin ylpeisiin sanoihin kätkeytyy totuus. Roomalaisilla oli erinomainen oikeusjärjestelmä, mutta lakia käyttävät ihmiset eivät aina olleet yhtä korkealla tasolla. Inhimillisten tekijöiden vuoksi oikeusturva Rooman valtakunnassa usein horjui. Siitä on monia esimerkkejä Ut:ssa. Tunnetuin on oikeudenkäynti Jeesusta vastaan ja Pilatuksen menettely siinä. Nyt Paavali koki jotakin vastaavaa Kesareassa. Feeliks olisi tahtonut häneltä lahjuksia ja piti häntä vankilassa, koska se oli juutalaisille mieleen. Festuskaan ei vapauttanut häntä, vaikka oli vakuuttunut hänen syyttömyydestään.” [Novum]

17. Niinpä he tulivat tänne, ja viipymättä, heti seuraavana päivänä minä ryhdyin istumaan oikeutta ja käskin tuoda miehen eteeni.

”Apostoli sai taas kokea todeksi Jeesuksen sanat, joiden mukaan hänen opetuslapsensa yleensä ja erityisesti Paavali joutuisivat todistamaan kuningasten ja maaherrojen edessä.” [Novum]

18. Syyttäjät asettuivat hänen ympärilleen mutta eivät syyttäneet häntä mistään sellaisesta rikkomuksesta kuin odotin.

”Tuohon aikaan oli paljon kapinoita, eivätkä murhasyytteetkään olleet harvinaisia. Ei siis ihme, että Festus oli luullut Paavalin syyllistyneen johonkin vakavaan rikokseen. Olihan vanki ollut pidätettynä jo kaksi vuotta, ja hänen syyttäjänsä olivat huomattavia miehiä, johtajanaan juutalaisten ylimmäinen pappi.” [Novum]

19. He olivat eri mieltä kuin tämä Paavali joistakin omaa uskontoaan koskevista kiistakysymyksistä ja puhuivat jostakin Jeesuksesta, joka on kuollut mutta jonka Paavali väittää elävän.

"’Uskonasioistaan (deisidaimonia)’ on sana, joka merkitsee oikeastaan 'jumalanpelko'. Se voidaan suomentaa myös 'hurskaus' tai 'uskonto'. Sen voitiin käsittää myös merkitsevän taikauskoa. Vrt. 17:22. Paavalissa usko elävään Jeesukseen oli ilmennyt tinkimättömänä alttiutena ja uhrautumisena. Kaikki tällainen oli Festukselle vierasta. Sekä kreikkalaiset että roomalaiset suhtautuivat yleensä ivallisesti ajatukseen ruumiin ylösnousemuksesta (17:32). Herää epäilys, oliko Festus tähän mennessä ollenkaan ymmärtänyt asian ydintä, vrt. 26:24. Hän näyttää ajatelleen, että kyseessä olivat vähäpätöiset pikkuseikat.” [Novum]

20. Kun en ole perehtynyt tällaisten riitojen selvittelyyn, kysyin, tahtoisiko hän lähteä Jerusalemiin ja antaa ratkaista asiansa siellä.

”Jos kysymys olisi ollut Rooman valtioon kohdistuneesta petoksesta tai kapinoimisesta tavalla tai toisella, asia olisi ollut selvä. Sellaisista oikeusjutuista maaherralla oli kokemusta ja ne hän kyllä pystyi ratkaisemaan. Mutta nyt puhuttiin jumalanpilkasta, ja siitä hän ei ymmärtänyt mitään.” [Novum]

21. Tämä Paavali kuitenkin vaati päästä keisarillisen majesteetin tutkittavaksi ja pyysi vartiota siihen saakka, ja niin käskin pitää häntä vankilassa, kunnes lähetän hänet keisarin eteen." 22. Agrippa sanoi Festukselle: "Minäkin kuulisin mielelläni sitä miestä." "Huomenna kuulet", vastasi Festus.

”Huhut, joiden mukaan kristinusko julisti »lain loppua» olivat omiaan herättämään uteliaisuutta. Lisäksi on luultavaa, että heidän sisarensa Drusilla oli kertonut tavanneensa miehensä Feeliksin kanssa Kesarean vangin ja sen, että tämä oli tehnyt heihin voimakkaan vaikutuksen.” [Novum]

---

Paavali kuningas Agrippan edessä

23. Seuraavana päivänä Agrippa ja Berenike saapuivat kaikessa loistossaan. Ylimpien sotilashenkilöiden ja kaupungin johtomiesten saattamina he menivät juhlasaliin, ja Festus käski tuoda Paavalin sisään.

”Monta suurta herraa oli paikalla, mutta suurin oli kuitenkin vanki. Ainoastaan hänen ansiostaan historia muistaa vielä heidätkin, jotka muutoin olisi jo kauan sitten unohdettu.” [Novum]

24. Festus sanoi: "Kuningas Agrippa ja kaikki te muut, jotka olette täällä! Tässä näette miehen, jonka tähden juutalaiset sekä Jerusalemissa että täällä ovat joukolla ahdistaneet minua ja vaatimalla vaatineet, ettei hänen saa antaa elää. 25. En ole kuitenkaan todennut hänen tehneen mitään sellaista, mistä seuraisi kuolemanrangaistus. Mutta nyt hän on itse vedonnut keisarilliseen majesteettiin, ja siksi olen päättänyt lähettää hänet keisarin eteen. 26. Minulla vain ei ole mitään täsmällisiä tosiasioita kirjoitettavaksi hänestä herralleni. Siksi olenkin tuonut hänet teidän eteenne - ennen kaikkea sinun kuultavaksesi, kuningas Agrippa - jotta tämän tutkinnan jälkeen tietäisin, mitä kirjoittaa.

”Vangin vedottua keisariin oli vetoomuksen mukaan liitettävä syytekirjelmä. Festus ei tiennyt, mitä hän siihen olisi kirjoittanut. Olihan hänellä juutalaisten syytökset, mutta miten hän saisi ne näyttämään kyllin järkeviltä voidakseen lähettää kirjeen Nerolle? Mitä keisari siitä ymmärtäisi, jos hän kirjoittaisi fariseuksista ja saddukeuksista, puhumattakaan nasaretilaisista ja nasiireista?” [Novum]

27. Eihän olisi asianmukaista lähettää vankia matkaan ilmoittamatta samalla, mistä häntä syytetään."

”´Mielettömältä´ on varsin lievä sana kuvaamaan maaherran pulmaa. Mutta hän oli itse syypää ongelmaansa. Hänen olisi pitänyt jo kauan sitten vapauttaa apostoli.” [Novum]

---

•  Tulosta artikkeli: https://drive.google.com/file/d/1Ip_aqvmH97pyQuUS3ZTp8mqeRUndzLnO

Viikko 19 Apt 25 1-12

---

Pasin Palstat - viikko 19

”HE EIVÄT KUITENKAAN KYENNEET NÄYTTÄMÄÄN SYYTÖKSIÄÄN TOTEEN.” Apt.25:1-12

 

PAAVALI VETOAA KEISARIIN

Paavalin työ oli vielä kesken. Vaikka vastustajia oli paljon ja ongelmia oli ratkottavana ja läpikäytävänä, hän kulki kohti päämääräänsä toteuttaen kutsumustaan, jonka hän oli saanut itse Herralta Jeesukselta Kristukselta. Jumala antoi Paavalille viisautta, vaikka häntä syyteltiin petollisesti. Hänen elämänsä oli Jumalan käsissä - joka hetki.

Mitä vaiheita meidän elämässämme on edessä? Voimmeko oppia jotain Paavalin asenteesta ja pelottomuudesta vihollisten edessä? Emme tiedä, kokiko Paavali olonsa toisinaan epätoivoiseksi - olisihan se inhimilliselle ihmiselle hyvin luonnollista tuollaisissa tilanteissa. Hän sai kuitenkin voimaa ja rohkeutta uskon kautta Jeesukseen. Hän tiedosti, ettei kuolisi ennen kuin olisi suorittanut hänelle annetun tehtävän.

Room.8:31 ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?”

Apt.25:1-12. Maaherran virkaan astuttuaan Festus lähti kolmen päivän kuluttua Kesareasta Jerusalemiin. 2. Ylipapit ja juutalaisten johtomiehet esittivät hänelle syytteensä Paavalia vastaan

”Juutalaisen ylhäisön viha Paavalia kohtaan ei ollut kuluneiden kahden vuoden kuluessa laimentunut. Tällä välin oli nimitetty uusi ylimmäinen pappi. Nimitysvaltuuksia käyttävä Agrippa oli määrännyt Ismaelin, Fabiaan pojan Ananiaan tilalle. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt minkäänlaista muutosta suhtautumisessa Paavaliin.” [Novum]

3. ja pyysivät sitä suosionosoitusta, että hän haettaisi Paavalin Jerusalemiin. He näet suunnittelivat väijytystä surmatakseen Paavalin matkalla.

”Pyyntö oikeudenkäynnin pitämisestä Jerusalemissa oli sinänsä ymmärrettävä, sillä siellähän väitetyt rikkomukset olivat tapahtuneet. Mutta pyytäjien perimmäinen tarkoitus oli kokonaan toinen.” [Novum]

4. Festus kuitenkin vastasi, että Paavalia säilytettiin Kesareassa ja että hän itse aikoi kohta lähteä sinne.

”Juutalaiset halusivat saada Paavalin tuomituksi ja rangaistuksi ilman uutta oikeuskäsittelyä. Festus kuitenkin kieltäytyi suostumasta pyyntöön, ja silloin he pyysivät, että Paavali lähetettäisiin Jerusalemiin ja asetettaisiin siellä oikeuden eteen. Mutta Festus piti kiinni siitä, että oikeudenkäynnin tuli jatkua Kesareassa.” [Novum]

5. "Tulkoot teidän johtajanne mukaan", hän sanoi, "ja syyttäkööt häntä siellä, jos hän on jonkin rikoksen tehnyt." 6. Festus viipyi Jerusalemissa vain kymmenkunta päivää ja palasi sitten Kesareaan. Heti seuraavana päivänä hän istuutui tuomarinistuimelleen ja käski tuoda Paavalin eteensä.

”Festus oli erittäin tarmokas mies. Hän halusi selvittää asiat. Tässä suhteessa hän oli edeltäjänsä jyrkkä vastakohta.” [Novum]

7. Paavalin saavuttua kerääntyivät Jerusalemista tulleet juutalaiset hänen ympärilleen ja ahdistivat häntä monin raskain syytöksin. He eivät kuitenkaan kyenneet näyttämään syytöksiään toteen.

”Juutalaisten viralliset edustajat kokoontuivat apostolin ympärille tarkoituksenaan tehdä kaikkensa saadakseen hänet tuomituksi. He olivat vaikutusvaltaisia miehiä.” [Novum]

8. Paavali kiisti ne sanoen: "Mitään väärää en ole tehnyt, en juutalaisten lakia, en temppeliä enkä keisaria vastaan."

”Paavali torjuu päättäväisesti kaikki juutalaisten syytökset. Kaksi ensimmäistä syytöstä oli esitetty ennenkin (21:28; 24:5-6). Syytös keisaria vastaan juonittelemisesta oli sitä vastoin uusi, ja juuri se kiinnosti Festusta eniten. Jos se voitaisiin todistaa oikeaksi, Paavali joutuisi vastaamaan majesteettirikoksesta. Mutta todisteet puuttuivat yhä (j. 7).” [Novum]

9. Festus kuitenkin halusi päästä hyviin väleihin juutalaisten kanssa. Siksi hän kysyi Paavalilta: "Tahdotko lähteä Jerusalemiin? Asiasi ratkaistaisiin siellä minun johdollani."

”Paavali joutui valitsemaan, halusiko hän mieluummin juutalaisten Suuren neuvoston tuomion, jonka maaherra vain vahvistaisi. Ehdotukseen oli mahdotonta suostua, sillä silloin hänet olisi tuomittu jo ennen asian käsittelyä.” [Novum]

10. Paavali vastasi: "Minä seison nyt keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minun asiani on ratkaistava. Juutalaisia vastaan en ole millään tavoin rikkonut, niin kuin itsekin hyvin tiedät.

”Paavali osoittaa maaherralle, että oikeastaan hänet pitäisi julistaa syyttömäksi ja vapauttaa, mutta koska niin ei kuitenkaan tapahdu, hän käyttää oikeuttaan vedota keisariin (j. 11). Sitä Festuskaan ei voi häneltä ottaa.” [Novum]

11. Jos kuitenkin olisin syyllistynyt johonkin rikokseen, josta seuraa kuolemanrangaistus, olen kyllä valmis kuolemaan. Mutta jos näiden miesten syytöksissä ei ole mitään perää, ei kukaan voi luovuttaa minua heidän käsiinsä. Minä vetoan keisariin."

”Kaikki tähän mennessä tapahtunut oli vakuuttanut hänet siitä, että nyt hänen piti tehdä jotakin saadakseen esittää asiansa keisari Nerolle. Nerosta ei ollut vielä kehittynyt sellaista hirviötä, jollaiseksi historia hänet kuvaa.” [Novum]

12. Festus keskusteli neuvonantajiensa kanssa ja antoi sitten vastauksensa: "Olet vedonnut keisariin, niinpä menet keisarin eteen."

”Neuvonpidossa pohdittiin, voitaisiinko Paavalin vetoomus hyväksyä. Joskus vetoomus nimittäin oli hylättävä, kuten esimerkiksi maantie- ja merirosvojen ollessa kyseessä, mutta tämä vetoomus hyväksyttiin heti.” [Novum]

•  Tulosta artikkeli: https://drive.google.com/file/d/1HxeTxaFJNIUs4BmwXbCGpTQTQB5oRS8S